Tästä se alkaa! Ikioma blogini jota olen jo pidempään suunnitellut alkavani kirjottaa. Tämä blogi siis kertoo ensisijaisesti pienestä perhoskoiran pennusta joka on meille tulossa mutta luulen että tänne tulee juttua kaikesta muustakin. Tätä blogia siis kirjoittelee 22-vuotias opiskelijatyttönen pk-seudulta joka vielä tällä hetkellä asustelee kahdestaan ihanan avomiehensä kanssa. Tämän blogin tarkoituksena olisi siis kertoa koiranpennun taloon tulosta miten se muuttaa elämäämme ja ylipäätään seurata pikkuisemme kasvua aikuiseksi koiraksi. Kirjoittelen tätä ihan omaksi iloksi ja myöhemmin on varmasti kiva lueskella pikkuisen saapumisesta ja pentuajoista mutta jos joku tätä blogia eksyy lukemaan ja vielä sattuu olemaan samassa elämäntilanteessa niin onhan se kiva jos joku täältä jotain neuvojakin sattuisi löytämään.

Blogin päätähtenä siis toimii tällä hetkellä vajaa 4 viikkoa vanha pieni mustavalkoinen perhoskoiratyttö. Viralliselta rodultaan hän on phalene eli luppakorvainen versio yleisemmin tunnetusta papillonista, jolla on pystyt korvat. Pikkuisemme asustelee vielä tällä hetkellä emonsa ja sisarustensa kanssa ja noin 5 viikon päästä pääsemme hakemaan hänet kotiin. Tälläisen kuvan saimme pikkuisesta sähköpostiin. Tässä kuvassa hän on vajaa 2 viikkoa vanha. Tämän kuvan jälkeen olimme kumpikin aivan sulaa vahaa:)2003392.jpg

Koko koiran hankkiminenhan sai oikestaan alkunsa poikaystäväni varomattomasta huomautuksesta että mitäs jos otettais koira. Tämän lausahduksen jälkeen minua ei enää saanutkaan irti netin koirasivuista ja koirakirjoista. Rotu oli alusta lähtien aika selvä koska olen itse ollut ihastunut perhoskoiriin jo yli 10 vuotta. Koiraa olen halunnut siitä lähtien kumuutin kotoa 18-vuotiaana olihan meillä ollut koiria aina syntymästäni lähtien tuntui vain aina ettei aika ole sopiva koiralle kunnes nyt. Ja sitten kävikin tuuri ja löysin pikkuisen todella nopeasti. T li aluksi aika vastaan ja sanoi ettei tähän taloon tule yksikään koira ja hän ei sellaista halua mutta nykyään odottaa pikkuista ihan yhtä innoissaan kuin minäki. Tein pienen testin ja sanoin tuossa pari päivää sitten että entä jos otettaisiinkin koira vasta ensi kesänä niin T oli ihan pettynyt ja sanoi että odotti jo niin kovin pikkuista. Sellaisia ne miehet näköjään on aina joka asiassa täytyy aluksi vängätä vastaan ihan periaatteesta kunnes heltyvät täysin. Luulen että otankin sellaisen käytännön meillä että on kyse sitten etelän matkasta tai mökkireissusta koirasta yms nii ilmoitan asiat ilmoitusluonteisesti enkä hirveästi kysele mitään näin se toimii parhaiten meillä:)
 
Pentukuume on aika hurja tällä hetkellä toisaalta tuntuu että tuo 5 viikkoa on tosi pitkä aika ja toisaalta taas se tuntuu tulevan todella pian. Vähän pelottaa miten selviämme pennun kanssa kun itselläni ei koskaan ihan omaa koiraa ole ollut mutta onneksi löytyy vanhemmat läheltä joilla on 25 vuoden kokemus koirista. Ensimmäisiä tarvikkeitakin pitäisi kohta alkaa hankkimaan Netti ja kaupat on pullollaan toinen toistaan ihanampia tarvikkeita pikku koirile tässä muutama.
 
Ihana luksuspanta vaikka kotikäyttöön pikku prinsessalle2003466.jpg
 
Loistava kantokassi kaupungille ja muihin menoihin2003476.jpg2003480.jpg
2003488.jpg
Ja täytyyhän pikkuisella olla Burberryä ulos lähtiessä kylmillä säillä
 
Tämä tällä kertaa pentukuume nousee palaamisiin!